Päätoimittajalta 4/16
ERÄÄN AIKAKAUDEN LOPPU JA UUDEN ALKU
Heinäkuussa 1995 valmistuin koulutetuksi hierojaksi Itä-Uudenmaan Ammatillisesta
Aikuiskoulutuskeskuksesta (Edupoli). Olin innoissani uudesta ammatistani
ja jäsenyydestäni KHL:ssa, joten päätin lähteä jo marraskuussa
ensimmäisille opintopäivilleni Kouvolaan. Seuraavana keväänä Jyväskylän
opintopäivillä uskalsin jo tutustua paremmin muihin kollegoihin ja siitä saakka
minua houkuteltiin hallitukseen mukaan. Muutaman vuoden painostuksen jälkeen
suostuin varajäseneksi, siinä uskossa, että olisin vain varalla…
Syysopintopäivillä 1998 tulin hieman hämmentyneenä valituksi hallitukseen varsinaiseksi
jäseneksi sekä Hieroja-lehden päätoimittajaksi, Kaija Vestervikin siirtyessä
KHL:n puheenjohtajaksi. Samaisena vuonna olin ryhtynyt avustamaan lehden
teossa kuvaamalla opintopäivillä tapahtumia ja kokoamaan terveysuutisia. Melkoisen
noviisi siis olin aloittaessani 1999 alusta näinkin vaativaa tehtävää, 18 vuotta
sitten! Paljon ovat asiat muuttuneet tuona aikana ja paljon on myös saatu aikaiseksi.
Lehdestä on ilokseni tullut arvostettu myös muiden terveydenhuollon ammattilaisten
keskuudessa.
Vuosien kuluessa oma osaaminen kehittyi paljon, kiitos lehden taittajan Seppo
Leiniityn kärsivällisyyden ja neuvojen. Omat jatkokoulutukseni toivat myös paljon
lisäarvoa lehtien sisältöihin. Matkan varrella lehden tekemiseen tuli mukaan avuksi
artikkelinmetsästykseen ja vakiojuttujen tekoon Sanna Hyvämäki sekä Birgitta Laakso
kuvaamaan. Heille(kin) olen loputtoman kiitollinen. Birgitta jatkaa vaikuttavaa
työtään ja Sannan tilalle lehtitiimiin on tullut hyvällä menestyksellä Iina Kuusisto-
Leppänen. Monenmoista on siis koettu ja nähty, yhteen lehden numeroon olen jopa
”saanut” hankkia mainoksetkin toiminnanjohtajan sairausloman aikana. Tästä ei
kuitenkaan uutta uraa auennut.
Tämä vuosi on kulunut nopeasti tulevan päätoimittajan Marko Leppäsen kanssa
yhdessä lehteä rakentaessa. Pala palalta Marko on ottanut vastuuta kokonaisuudesta.
Tänä aikana olen saanut muistin lokeroista kaivaa jo unohtuneitakin asioita.
Sekä siirtää toiselle niitä asioita, jotka ovat itselle tulleet rutiineiksi. Kantapään
kautta oppiminen on turhaa, mutta toki tehokasta. Edelleen olen Markolle pyhästi luvannut
olla taustalla tukena ja turvana. Silti toivon, että uuden kipparin luotsaamana
lehti tulee olemaan tekijänsä näköinen, kuten se nytkin on ollut, laadusta tinkimättä.
Haikeana, mutta kiitollisena luovutan ohjakset uudelle päätoimittajalle. Antaa
uusien tuulien puhaltaa,
Minna Koskenranta